(Neige, 2009)
kustantaja: Otava
sivuja: 109
"Yuko Akitalla oli kaksi intohimoa.
Haiku.
Ja lumi."
Näin alkaa Maxence Ferminen haikean kaunis kuvaus Japanissa asuvasta runoilijasta, joka etsii värejä. Runoilijasta joka on rakastunut naiseen, joka on kuollut.
Yuko Akitalla on kaksi vaihtoehtoa; ryhtyykö hän papiksi vai sotilaaksi. Mutta Yuko haluaa runoilijaksi.
Hän haluaa vangita silkkipaperilleen lumen kauneuden, valkeuden ja taianomaisuuden.
Meiji-hovin runoilija saapuu eräänä päivänä pyytämään Yukoa keisarin hovirunoilijaksi, mutta Yuko on valmis vasta seitsemän vuoden kuluttua, koska seitsemän on maaginen luku. Yukon runoista puuttuu myös värit, niitä hän lähtee oppimaan mestari Sosekin luo.
Matkallaan Yuko näkee jään alla makaavan naisen. Yuko tietää löytäneensä rakkauden.
Mutta kuka nainen on ? Entä löytääkö Yuko lumen värit ?
Kirja oli kaunis ja haikea. Jätti aika sanattomaksi.
Vaikka kirja oli nopeasti luettu, se piti vallassaan vielä lukemisen jälkeenkin pitkän tovin rytmitettyine lukutapoineen ja viisaukseineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti