Alice Kuipers - Terveisin äiti

Alice Kuipers - Terveisin äiti
(Life on the Refrigerator Door, 2007)
kustantaja: Otava
sivuja: 233


"Claire,


nyt tunnen itseni kurjaksi äidiksi. Meidän pitäisi sopia jokin vakioilta, jolloin voisimme jutella kouluasioistasi. Meillä oli ennen tapana tehdä niin, muistatko?


Nähdään lauantaina ja jutellaan kunnolla.


äiti"


Alice Kuipersin ensimmäinen romaani on kepeä kertomus kipeästä aiheesta. Claire on 15-vuotias tyttö kavereineen, ihastumisineen ja sydänsuruineen. Hänen äitinsä on lääkäri, jota ei kovin kotona näy. Heidän pääasiallinen sananvaihtonsa tapahtuu siis jääkaapin oveen jätettyjen viestin kautta. Asiat muuttuvat, kun Clairen äidille todetaan rintasyöpä. Jääkaappiviestit jatkuvat, mutta tekstit muuttuvat syvällisemmiksi. Ennenkaikkea se on kertomus äidin ja tyttären suhteesta.

Kirja on elämänmakuinen ja nopealuettava romaani, josta on helppo pitää. Se, jääkö se mieleen on asia erikseen. Kirjoitustapa on hauskan omaperäinen ja mukaansatempaava, mutta jäin kaipaamaan jotain mullistavampaa. Kirja ei avaa henkilöiden historiaa ja taustoja toivomallani tavalla, ne keskustelut käydään "lappujen ulkopuolella", eikä siitä maailmasta puhuta kirjoissa. Ehkä jos olisin kiireinen äiti, tämä kirja puhuttelisi minua eri tavalla. Suosittelen kirjaa silti kaikille, mitään menetettäväähän ei tunnetusti kirjan lukemisessa ole :)

Kirjailijan kotisivuille tästä

Siiri Enoranta - Gisellen kuolema

Siiri Enoranta – Gisellen kuolema, 2011

Kustantaja: Robustus

Sivuja: 151

”Mitä jos Linnea ei olisi neljävuotiaana mennyt satubalettiin. Mitä jos Inga-täti ei olisi omistanut balettikoulua. Mitä jos Linnea ei olisi ollut lahjakas. Mitä jos äiti ei olisi suostunut päästämään Linneaa seitsemänvuotiaana Tukholmaan. Mitä jos isä olisi ollut kunnossa. Mitä jos Linnea olisi hajottanut polvensa jo aikaisemmin. Mitä jos olisimme kasvaneet yhdessä sisarena ja veljenä ja riidelleet ja menettäneet hermomme ja olleet mustasukkaisia vanhemmistamme ja katsoneet televisiota iltaisin. Mitä jos olisin ollut järkevä, neliskulmaisten sääntöjen sisään sopiva ihminen. Mitä jos Linnea ei olisi ollut kaunis.”

Siiri Enorannan kolmas romaani on kaunis ja kipeä kertomus kotiin palaavasta Linneasta, polvensa loukanneesta balettitanssiasta, ja Joelista, Linnean täysi-ikäisestä veljestä. Linnean kotiinpaluu saa perheen vaikeaksi, kaikki yrittävät pitää kulisseja yllä ja tanssimisesta on tullut tabu. Linnea on hiljainen ja hauras, hänen balettitanssijan ryhtinsä lysähtää kasaan, sillä on selvää, ettei hän enää tanssi. Joel on ainoa joka pääsee Linnean lähelle, ja jolle Linnea voi puhua. Vanhemmat jäävät taka-alalle, isä on masennuksesta toipuva entinen näytelmäkäsikirjoittaja ja äiti on perheen julkisivua kiillottava tiukka nainen. Joelin kaveri Kurki on kenties rakastumassa, ja Joelille ei jää enää kuin Linnea. Ja toisiinsa he tukeutuvatkin, asioiden paisuessa mökkireissulla ei mikään ole niinkuin ennen. Mitä jos Giselle ei olisikaan kuollut.

Siiri Enorannan teksti eroaa hänen edellisistä kirjoista, ja Gisellen kuolema on täysin omaa luokkaansa niin kielellisesti kuin juonellisestikkin. Kirjassa on unohdettu kieliopillisia seikkoja; pilkkuja ei käytetä kovin ahkeraan, niinkuin ei kysymysmerkkejäkään. Alussa se hieman häiritsi, mutta pian siihen tottui ja lukemiseen syntyi omanlaisensa tempo. Kirjan aihe oli rankka, eikä sen takia välttämättä sovellu ihan nuorimmille. Kirjan sanoma (tai ainakin yksi niistä) on, että ulkokuori voi pettää, ja pahasti.

Kirjailijan kotisivuille tästä