Maxence Fermine - Lumi

Maxence Fermine - Lumi
(Neige, 2009)
kustantaja: Otava
sivuja: 109

"Yuko Akitalla oli kaksi intohimoa.
Haiku.
Ja lumi."

Näin alkaa Maxence Ferminen haikean kaunis kuvaus Japanissa asuvasta runoilijasta, joka etsii värejä. Runoilijasta joka on rakastunut naiseen, joka on kuollut.
  Yuko Akitalla on kaksi vaihtoehtoa; ryhtyykö hän papiksi vai sotilaaksi. Mutta Yuko haluaa runoilijaksi.
Hän haluaa vangita silkkipaperilleen lumen kauneuden, valkeuden ja taianomaisuuden.
  Meiji-hovin runoilija saapuu eräänä päivänä pyytämään Yukoa keisarin hovirunoilijaksi, mutta Yuko on valmis vasta seitsemän vuoden kuluttua, koska seitsemän on maaginen luku. Yukon runoista puuttuu myös värit, niitä hän lähtee oppimaan mestari Sosekin luo.
  Matkallaan Yuko näkee jään alla makaavan naisen. Yuko tietää löytäneensä rakkauden.
Mutta kuka nainen on ? Entä löytääkö Yuko lumen värit ?

Kirja oli kaunis ja haikea. Jätti aika sanattomaksi.
Vaikka kirja oli nopeasti luettu, se piti vallassaan vielä lukemisen jälkeenkin pitkän tovin rytmitettyine lukutapoineen ja viisaukseineen.

lyhyt(?!) höpötys

Tänään luin loppuun varmaan sadannen kerran J.K.Rowlingin Harry Potter ja kuoleman varjelukset ja täydennyksenä kävin maanantaina vielä elokuvissakin katsomassa sen. Onhan se haikeaa kun ei ole enää mitään mitä odottaa. Tuplahaikeaa on se, etten koskaan saanut jonottaa kirjakaupan ovella yön läpi uusinta kirjaa ilmestyväksi myyntiin. Mutta Potterit ovat olleet suuri osa elämääni ja tiedän viettäväni ystävien kanssa vielä monta kertaa Potter-maratoneja niin kirjojen kuin elokuvienkin parissa.
Voisin selostaa ties kuinka kauan Potterien ihmeellisestä maailmasta, mutta ehkä jätän sen nyt välistä. En pysty koskaan arvostelemaan niitä kirjoja, sillä se olisi pelkkää hehkutusta !
Olen ikuisesti kiittollinen J.K.Rowlingille hänen luomastaan maailmastaan ja siitä, että hän kirjoitti sen meille kaikille. Myönnän että olen myös hieman katkera kun pöllö ei saapunut tuomaan minulle Tylypahkan sinetillä varustettua kirjettä, ja olen myös lopun elämääni hieman vihainen Rowlingille hänen tapettua ne kaikki ihanat henkilöhahmot (Kalkaroooos... <3) Mutta joo, voisin lopettaa tähän ja laittaa sitä arvostelua kirjasta jonka lukaisin aamupäivästä.
Okei, teen siitä ihan oman postauksen. (pakko lisätä vielä tämä kohtaus)

Ali Shaw - Tyttö joka muuttui lasiksi

Noniin on ensimmäisen arvostelun aika. Huhhuh älkää tappako : D

Ali Shaw - Tyttö joka muuttui lasiksi
(Girl with the glass feet, 2009)
Kustantaja: ATENA
Sivuja: 394

"Keskellä yötä havahtuessaan Idalle tarjoutui silloin tällöin hetkiä, jolloin hän unohti, mitä hänen jaloilleen oli tapahtumassa, mutta sitten pistelevä kipu levisi sumuna hänen yrittäessä kipristellä varpaitaan ja hetki tärveltyi."
                                                                                                                                            s.186
Ali Shawin esikoisteos on fantasian siivittämä tarina, joka kertoo Midaksesta, sulkeutuneesta valokuvaajasta, ja Idasta, rohkeasta ja vahvasta naisesta, joka hiljalleen muuttuu lasiksi. Kirja on kaunis tarina heidän varovaisesta ystävyydestään, joka syventyy rakkaudeksi sairauden siivittämänä. Vaikka tämä pari on kirjan ehdoton keskipiste, se kertoo myös monista muista ihmisistä, heidän menneisyydestään ja nykyisyydestään.
  Jokainen henkilö ja hänen tarinansa on pala tässä palapelissä, jota ilman kuva jää vajaaksi. Ali Shaw on kehittänyt monia erikoisia persoonia ja surullisesti päättyviä suhteita. Tarina on uskomattoman kaunis, vaikka kauneus niin kuin myös onni tuntuu kadonneen St. Hauda's Landilta.
  Historialla on suuri merkitys ihmisen elämässä ja se onkin kirjan vahva teema. Ennakkoluuloja, rakkautta, traumoja ja surua.
  Mutta voiko Midas, tai kukaan muukaan, irtautua menneisyyden kahleista ennenkuin on liian myöhäistä?

Pidin kirjasta todella paljon. Se esitteli monta persoonaa ja tarinaa, että ihan ihmetyttää miten niin paljon mahtui mukaan. Kirjassa ei ollut synkkä tunnelma, vaikka onnellisia tapahtumia oli harvassa. Henkilöt eivät jääneet etäisiksi, mutta monen loppu hieman arvoitukseksi kylläkin. Moni hahmo tuntui vastenmieliseltä, mutta menneisyyden verhoja raottaessa he inhimmillistyivät.
  Kirjassa oli paljon yksityiskohtaista kuvailua. Parhaimmillaan se oli henkeäsalpaavan kaunista, mutta (minun ainakin) täytyi virittyä "tietylle tasolle", jotta aivoni suodatti kaiken luoden oikean mielikuvan paikasta tai tapahtumasta. Kirja ei junnannut paikallaan, mutta loppu tuli yhtäkkiä. Ehkä niin oli tarkoituskin.
  Suosittelen kirjaa kaikille ja odotan jo innolla Ali Shawin työn alla olevaa toista romaania. Hänen kirjoitustyylissään on jotain uniikkia ja jäljittelemätöntä (niinkuin toki kaikkien kirjailijoiden). Harva saa muuten "normaaliin" kirjaan mahdutettua myös yökkössiipisiä härkiä, valkoiseksi muuttavaa peuraa ja lasiruumiita ja siksi muuttuvia, niin, että ne kaikki tuntuvatkin yhtäkkiä maailman normaalimmilta asioilta. Kirja oli ehdottomasti yksi vahvimpia esikoisteoksia mitä olen lukenut.

Kirjailijan kotisivuille tästä

Uusi blogi, uudet kujeet !

Äärimmäisen korni aloitus, voi ei !
No kuitenkin, uusi kirjablogi By The Book on nyt avattu ja pyrin esittelemään ja arvostelemaan lukemiani kirjoja mahdollisimman useasti. En ole kuitenkaan mikään pikalukija, saatika sitten mikään hyväkin kriitikko, joten toivottavasti ne taidot kehittyvät tai edes heräävät minussa :)
Nyt siis vielä epätoivoisesti painin kaikkien ulkoasu-ongelmien kanssa ja koitan saada blogin haluamiini kuoseihin. Mutta joo, nauttikaa ! ; D