(Girl with the glass feet, 2009)
Kustantaja: ATENA
Sivuja: 394
"Keskellä yötä havahtuessaan Idalle tarjoutui silloin tällöin hetkiä, jolloin hän unohti, mitä hänen jaloilleen oli tapahtumassa, mutta sitten pistelevä kipu levisi sumuna hänen yrittäessä kipristellä varpaitaan ja hetki tärveltyi."
s.186
Ali Shawin esikoisteos on fantasian siivittämä tarina, joka kertoo Midaksesta, sulkeutuneesta valokuvaajasta, ja Idasta, rohkeasta ja vahvasta naisesta, joka hiljalleen muuttuu lasiksi. Kirja on kaunis tarina heidän varovaisesta ystävyydestään, joka syventyy rakkaudeksi sairauden siivittämänä. Vaikka tämä pari on kirjan ehdoton keskipiste, se kertoo myös monista muista ihmisistä, heidän menneisyydestään ja nykyisyydestään.
Jokainen henkilö ja hänen tarinansa on pala tässä palapelissä, jota ilman kuva jää vajaaksi. Ali Shaw on kehittänyt monia erikoisia persoonia ja surullisesti päättyviä suhteita. Tarina on uskomattoman kaunis, vaikka kauneus niin kuin myös onni tuntuu kadonneen St. Hauda's Landilta.
Historialla on suuri merkitys ihmisen elämässä ja se onkin kirjan vahva teema. Ennakkoluuloja, rakkautta, traumoja ja surua.
Mutta voiko Midas, tai kukaan muukaan, irtautua menneisyyden kahleista ennenkuin on liian myöhäistä?
Pidin kirjasta todella paljon. Se esitteli monta persoonaa ja tarinaa, että ihan ihmetyttää miten niin paljon mahtui mukaan. Kirjassa ei ollut synkkä tunnelma, vaikka onnellisia tapahtumia oli harvassa. Henkilöt eivät jääneet etäisiksi, mutta monen loppu hieman arvoitukseksi kylläkin. Moni hahmo tuntui vastenmieliseltä, mutta menneisyyden verhoja raottaessa he inhimmillistyivät.
Kirjassa oli paljon yksityiskohtaista kuvailua. Parhaimmillaan se oli henkeäsalpaavan kaunista, mutta (minun ainakin) täytyi virittyä "tietylle tasolle", jotta aivoni suodatti kaiken luoden oikean mielikuvan paikasta tai tapahtumasta. Kirja ei junnannut paikallaan, mutta loppu tuli yhtäkkiä. Ehkä niin oli tarkoituskin.
Suosittelen kirjaa kaikille ja odotan jo innolla Ali Shawin työn alla olevaa toista romaania. Hänen kirjoitustyylissään on jotain uniikkia ja jäljittelemätöntä (niinkuin toki kaikkien kirjailijoiden). Harva saa muuten "normaaliin" kirjaan mahdutettua myös yökkössiipisiä härkiä, valkoiseksi muuttavaa peuraa ja lasiruumiita ja siksi muuttuvia, niin, että ne kaikki tuntuvatkin yhtäkkiä maailman normaalimmilta asioilta. Kirja oli ehdottomasti yksi vahvimpia esikoisteoksia mitä olen lukenut.
Kirjailijan kotisivuille tästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti