Stephen Chbosky - Elämäni seinäruusuna

Stephen Chbosky - Elämäni seinäruusuna
(The Perks of Being a Wallflower, 1999)
kustantaja: Basam Books
sivuja: 235

"Tämä on siis minun elämäni. Ja haluan sinun tietävän, että olen yhtä aikaa sekä iloinen että surullinen ja yritän vieläkin selvittää, miten se on mahdollista."


Stephen Chboskyn ainoa romaani Elämäni seinäruusuna kertoo hieman erilaisesta, sinisilmäisestä ja sympaattisesta Charliesta. Kirja koostuu hänen kirjoittamista kirjeistään henkilö x:lle.
Alussa Charlie on viaton poika, joka kaipaa Helen-tätiään ja itsemurhan tehnyttä kaveriaan. Hän on se nössö poika, joka vastaa kieltävästi, kun muut tarjoavat savukkeita. Charlien elämä kuitenkin muuttuu, kun hän tapaa Patrickin ja tämän siskopuolen Samin. Charlie rakastuu Samiin, mutta poika tuntuu jäävän ilman vastakaikua. Heidän kanssaan Charlie ajautuu täysin erilaisiin piireihin ja tapahtumiin. Mukaan tulevat The Rocky Horror Picture Show, bileet, erinäiset kokeilut ja päihteet. Pystyykö Charlie astumaan seinänvierustalta keskelle tanssilattiaa ?

Elämäni seinäruusuna oli helppoa, nopeaa ja samaistuttavaa luettavaa. Se on täynnä väkeviä tunteita ja koskettavia henkilökuvauksia. Vaikka kaveripiiri muuttuu saaden Charlien tekemään paljonkin lainvastaisuuksia, sen tarkoitus ei ole saarnata nuorille, vaan neuvoa oman tien etsimisessä. Charlien omalla tavalla naiivi suhtautuminen ihmisiin saa lukijankin toivomaan kaikille vain hyvää. Kirja ei missään vaiheessa kritisoi nuorten tekemisiä, erilaisia ihmisiä tai valintoja. Se vain kertoo todentuntoisesti erilaisista ihmisistä, heidän elämänsä poluista, rakkaudesta ja siitä, ettei kaikkea voi saada, mitä haluaa.

Kirjasta on tulossa elokuva vielä tämän vuoden puolella, jonka kirjailija itse on ohjannut ja käsikirjoittanut.

Erlend Loe - Supernaiivi

Erlend Loe - Supernaiivi
(Naiv.Super., 1996)
kustantaja: Gummerus
sivuja: 222

"Herätessäni seuraavana aamuna tunsin, ettei elämäni voisi jatkua entisellä tavallaan. Jäin makaamaan ja miettimään asioita.
Kyse ei ollut kroketista. Siitä olin varma. 
Kroketti on pikkujuttu ja tämä sitä vastoin oli suuri. 
Melko pian aloin aavistella, että vaikeuksillani oli suora yhteys siihen, että täytin 25 vuotta enkä oikein pystynyt hyväksymään sitä."


Erlend Loen kuudes teos Supernaiivi käsittelee hauskasti ihmiselämän suuria kysymyksiä ja asioita; vanhenemista, aikaa, elämän tarkoitusta.. Nimetön päähenkilömme on kriisissä tajutessaan vanhenevansa jälleen vuodella. Hän päättää jättää yliopisto-opintonsa ja muuttaa asumaan veljensä taloa siksi aikaa, kun tämä on poissa. Mies lukee kirjaa ajasta, ihmettelee ja hämmentyy. Hän ostaa pallon ja myöhemmin hakan helpottaakseen asioiden käsittelyä. Tutustuminen naapuruston pikkupoika Børreen muuttaa hänen elämänsä suunnan. Mutta onnistuuko hän pääsemään perille olemisen merkityksestä ? 


On ihanaa löytää kirja, jota kohden on negatiiviset ennakko-oletukset, mutta joka onnistuukin yllättämään. Niitä kirjoja on harvassa, mutta tämä oli juuri sellainen. Erlendin teksti on korutonta ja yksinkertaista, naiivia. Vaikka sivuja oli kiitettävästi, oli kirja hujauksessa luettu. Se koukutti, nauratti ja antoi hieman pohtimisen aiheitakin. Miehen kokoamat listat ja erilaiset havainnot toivat uniikin kerrontatavan tekstiin. Ainoan miinuspisteen saa loppu, joka oli ehkä hieman oletettavissa, mutta aiheutti silti pahaa mieltä, ainakin supernaiivin miehen puolesta. 

Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi, 2000
kustantaja: Tammi
sivuja: 268

"Se on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt.
Tiedän heti että haluan sen."


Johanna Sinisalon esikoisromaani on mukaansatempaava, fantasian siivittämä kertomus Mikaelista, joka tunnetaan paremmin Enkelinä, ja tämän kotiinsa viemästä peikonpoika Pessistä. Peikko on laumansa hylkäämä ja sairas, joten Mikaelin on turvauduttava valheiden avulla poikaystävien ja tietolähteiden apuun. Mutta Pessi kasvaa huimaa vauhtia, eikä metsän petoa voi pitää kerrostaloasunnossa loputtomiin. Mutta se ei ole ainoa ongelma. Jos olet yrittänyt vangita palan metsää luoksesi, voit yhtäkkiä huomata itse olevasi sen pauloissa. Ja entä jos joku saa salaisuuden selville?

Yhdistetyt tietotekstit, kirjallisuuden pätkät ja eri ihmisten näkökulmat rytmittivät tekstiä mukavasti, vaikkakin jotkin vanhalta kalskahtavat tietotekstit olivat paikoin puuduttavaakin luettavaa. Kirja sai ovelasti unohtamaan Pessin olevan fantasiaolento, ja sai minutkin tarkkailemaan metsikköä miettien:"Entä jos".

Lisää kirjailijasta täältä ja Tapio Rautavaaran kappale Päivänsäde ja menninkäinen ;)

Jeffrey Eugenides - Virgin Suicides-Kauniina kuolleet

Jeffrey Eugenides - Virgin Suicides-Kauniina kuolleet
(The Virgin Suicides, 1993)
kustantaja: Otava
sivuja: 287

"Jokaisella oli oma teoriansa siitä, minkä takia hän oli yrittänyt ottaa hengen itseltään. Rouva Buell syytti Cecilian vanhempia. "Ei se tyttö kuolla halunnut", hän sanoi meille. "Hän halusi vain päästä ulos siitä talosta." Ja rouva Scheer lisäsi vielä:"Hän ei kestänyt sen talon sisustusta."


Jeffrey Eugenidesin traaginen esikoisromaani Virgin Suicides on yhteen lauseeseen tiivistettynä kertomus viiden sisaruksen itsemurhista. Mutta tietenkään asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Kirja vilisee kysymyksiä, ja joskus jopa vastauksia.
 Lisbonien perheessä vallitsee tiukka katolinen kasvatus ja kuri. Cecilia, perheen kuopus, lähtee ensimmäisenä ja se saa vanhemmat kiristämään otettaan entisestään. Kun Luxiin rakastunut Trip onnistuu saamaan tyttäret koulun tanssijaisiin, on loppu pelkkää katastrofia ja surkeaa kertomusta luhistuvista elämistä neljän seinän sisälle lukittuina.

Kirja oli koukuttavaa luettavaa. Kertojina toimivien poikien ja erinäisten henkilöiden kertomukset värittivät tekstiä. Kuten jo sanoin, se herätti kysymyksiä, joita myös kertojat lisäilivät. Eniten kysymysmerkkejä tarjoilivat tietysti sisarukset. Jotain heissä kuitenkin oli, kun jo miehiksi varttuneet naapurit halusivat selvittää heidän synkät salaisuutensa.
 Voisi luulla, että teksti olisi ollut karua luettavaa, mutta arkiset kuvailut ja välillä aiheesta lipsuminen takaavat lukuelämyksen myös herkemmille. Mielestäni kirjaa voisi jopa kuvailla ajattomaksi, ainakin sen yhteiskunnalliset ongelmat ja epäkohdat ovat tunnistettavissa nykypäivänäkin. Vaikka eihän kirja periaatteessa ole kovinkaan vanha. Suosittelen ehdottomasti kaikille !

Sofia Coppola on ohjannut kirjasta kertovan elokuvan, jota tähdittää muunmuassa Kirsten Dunst, Josh Hartnett ja James Woods.

Alice Kuipers - Terveisin äiti

Alice Kuipers - Terveisin äiti
(Life on the Refrigerator Door, 2007)
kustantaja: Otava
sivuja: 233


"Claire,


nyt tunnen itseni kurjaksi äidiksi. Meidän pitäisi sopia jokin vakioilta, jolloin voisimme jutella kouluasioistasi. Meillä oli ennen tapana tehdä niin, muistatko?


Nähdään lauantaina ja jutellaan kunnolla.


äiti"


Alice Kuipersin ensimmäinen romaani on kepeä kertomus kipeästä aiheesta. Claire on 15-vuotias tyttö kavereineen, ihastumisineen ja sydänsuruineen. Hänen äitinsä on lääkäri, jota ei kovin kotona näy. Heidän pääasiallinen sananvaihtonsa tapahtuu siis jääkaapin oveen jätettyjen viestin kautta. Asiat muuttuvat, kun Clairen äidille todetaan rintasyöpä. Jääkaappiviestit jatkuvat, mutta tekstit muuttuvat syvällisemmiksi. Ennenkaikkea se on kertomus äidin ja tyttären suhteesta.

Kirja on elämänmakuinen ja nopealuettava romaani, josta on helppo pitää. Se, jääkö se mieleen on asia erikseen. Kirjoitustapa on hauskan omaperäinen ja mukaansatempaava, mutta jäin kaipaamaan jotain mullistavampaa. Kirja ei avaa henkilöiden historiaa ja taustoja toivomallani tavalla, ne keskustelut käydään "lappujen ulkopuolella", eikä siitä maailmasta puhuta kirjoissa. Ehkä jos olisin kiireinen äiti, tämä kirja puhuttelisi minua eri tavalla. Suosittelen kirjaa silti kaikille, mitään menetettäväähän ei tunnetusti kirjan lukemisessa ole :)

Kirjailijan kotisivuille tästä

Siiri Enoranta - Gisellen kuolema

Siiri Enoranta – Gisellen kuolema, 2011

Kustantaja: Robustus

Sivuja: 151

”Mitä jos Linnea ei olisi neljävuotiaana mennyt satubalettiin. Mitä jos Inga-täti ei olisi omistanut balettikoulua. Mitä jos Linnea ei olisi ollut lahjakas. Mitä jos äiti ei olisi suostunut päästämään Linneaa seitsemänvuotiaana Tukholmaan. Mitä jos isä olisi ollut kunnossa. Mitä jos Linnea olisi hajottanut polvensa jo aikaisemmin. Mitä jos olisimme kasvaneet yhdessä sisarena ja veljenä ja riidelleet ja menettäneet hermomme ja olleet mustasukkaisia vanhemmistamme ja katsoneet televisiota iltaisin. Mitä jos olisin ollut järkevä, neliskulmaisten sääntöjen sisään sopiva ihminen. Mitä jos Linnea ei olisi ollut kaunis.”

Siiri Enorannan kolmas romaani on kaunis ja kipeä kertomus kotiin palaavasta Linneasta, polvensa loukanneesta balettitanssiasta, ja Joelista, Linnean täysi-ikäisestä veljestä. Linnean kotiinpaluu saa perheen vaikeaksi, kaikki yrittävät pitää kulisseja yllä ja tanssimisesta on tullut tabu. Linnea on hiljainen ja hauras, hänen balettitanssijan ryhtinsä lysähtää kasaan, sillä on selvää, ettei hän enää tanssi. Joel on ainoa joka pääsee Linnean lähelle, ja jolle Linnea voi puhua. Vanhemmat jäävät taka-alalle, isä on masennuksesta toipuva entinen näytelmäkäsikirjoittaja ja äiti on perheen julkisivua kiillottava tiukka nainen. Joelin kaveri Kurki on kenties rakastumassa, ja Joelille ei jää enää kuin Linnea. Ja toisiinsa he tukeutuvatkin, asioiden paisuessa mökkireissulla ei mikään ole niinkuin ennen. Mitä jos Giselle ei olisikaan kuollut.

Siiri Enorannan teksti eroaa hänen edellisistä kirjoista, ja Gisellen kuolema on täysin omaa luokkaansa niin kielellisesti kuin juonellisestikkin. Kirjassa on unohdettu kieliopillisia seikkoja; pilkkuja ei käytetä kovin ahkeraan, niinkuin ei kysymysmerkkejäkään. Alussa se hieman häiritsi, mutta pian siihen tottui ja lukemiseen syntyi omanlaisensa tempo. Kirjan aihe oli rankka, eikä sen takia välttämättä sovellu ihan nuorimmille. Kirjan sanoma (tai ainakin yksi niistä) on, että ulkokuori voi pettää, ja pahasti.

Kirjailijan kotisivuille tästä

Maxence Fermine - Lumi

Maxence Fermine - Lumi
(Neige, 2009)
kustantaja: Otava
sivuja: 109

"Yuko Akitalla oli kaksi intohimoa.
Haiku.
Ja lumi."

Näin alkaa Maxence Ferminen haikean kaunis kuvaus Japanissa asuvasta runoilijasta, joka etsii värejä. Runoilijasta joka on rakastunut naiseen, joka on kuollut.
  Yuko Akitalla on kaksi vaihtoehtoa; ryhtyykö hän papiksi vai sotilaaksi. Mutta Yuko haluaa runoilijaksi.
Hän haluaa vangita silkkipaperilleen lumen kauneuden, valkeuden ja taianomaisuuden.
  Meiji-hovin runoilija saapuu eräänä päivänä pyytämään Yukoa keisarin hovirunoilijaksi, mutta Yuko on valmis vasta seitsemän vuoden kuluttua, koska seitsemän on maaginen luku. Yukon runoista puuttuu myös värit, niitä hän lähtee oppimaan mestari Sosekin luo.
  Matkallaan Yuko näkee jään alla makaavan naisen. Yuko tietää löytäneensä rakkauden.
Mutta kuka nainen on ? Entä löytääkö Yuko lumen värit ?

Kirja oli kaunis ja haikea. Jätti aika sanattomaksi.
Vaikka kirja oli nopeasti luettu, se piti vallassaan vielä lukemisen jälkeenkin pitkän tovin rytmitettyine lukutapoineen ja viisaukseineen.